Tänään oli pitkä ja uuvuttava päivä, jossa puimme tärkeitä asioita koskien lasten liikuntaa ja kehitystä. Huomenna onkin viimeinen koulupäivä, jonka jälkeen tiet luokkakavereiden kanssa eroavat kesäksi. Päätimme päivän lopuksi piristää itseämme kirjoittamalla toisistamme hyviä asioita paperille. Olen tehnyt tällaisen viimeksi joskus rippikoulussa. Näitä pitäis tehdä useammin, sillä sitä sokeutuu helposti omille hyville puolille.
Tänne jänkhälle on tullut kesä ihan hujauksessa. Muutama viikko sitten täällä oli vielä lumet maassa ja nyt jengi ottaa aurinkoa rannalla. Kreisiä. Täällä se kesän tulo näkyy vielä niin selvästi kun kaikki ihmiset kaivautuu ulos koloistaan ja sekoaa. Terassit oli tungokseen asti täynnä puolialastomia ihmisia. Viime viikonlopulle osui oikein kunnon helteet ja perjantai-ilta mulla meni rannalla luokkakavereiden kanssa hengatessa. Pelailtiin ja leikittiin ja nautittiin lämmöstä. Lauantaina mentiin Villen vanhempien kämpille grillaamaan ja hengaamaan ja käytiin me illalla kylillä vähän katteleekin ;) Tehtiin aika hyvät kesän ekat grillisapuskat ja syötiin ne ulkona. Miikka oli tuonut mukanaan juustokakun synttäreiden kunniaksi, joten jälkkäritkin oli kohillaan. Kunnon kesäilta! Täällä ei muuten tule enää pimeätä ollenkaan. Yhden ja kahden välillä yöllä tulee vähän hämärää, mutta hyvin näkee ilman valoja silloinkin.
Käytiin pikavisiitillä Rukalla haistelemassa wappulounaan meininkejä. Viikonloppuun mahtui paljon ystäviä, naurua, laskemista, terassia, illanviettoa ja kaikkea muuta tunturielämää. Mun vappu jatkui vielä maanantaina ja tiistaina harjoittelukoulussa, jossa me opiskelijat järjestettiin koko koululle vapputapahtuma. Tiistaina juhlittiin lisäksi vappua kavereiden kanssa hyvän ruuan merkeissä, joka tosin ei mennyt ihan kuin elokuvissa. Viinipullo nimittäin tipahti jääkaapista lattialle sirpaleiksi osuen koiraan, jonka jälkeen uunissa kärähti leivinpaperi. Koira reppana sai pienet traumat ja oli koko illan ihan myrtsinä. Että sellasta, onneksi vappu on vaan kerran vuodessa.
Pääsiäinenhän meni jo ajat sitten, mutta postaus siitä tulee nyt. Ei se täällä jänkhällä ole niin justiinsa…Oltiin siis pääsiäinen Pallaksen mökillä Villen perheen kanssa ja käytiin tuttuun tapaan hiihtämässä. Kelit oli kyllä niin mahtavat, että ihan sielu lepäsi tunturimaisemissa. Ylämäet siellä tosin on hyvinkin fyysisiä, mutta onhan ne maisemat sen kiipeämisen arvoisia. Käytiin myös kelkalla retkellä Särkitunturin päällä, josta näkyy hyvin Pallas, Levi, Ylläs ja Olos.
Noniin, nyt on mennyt kolme kuukautta 300 toiston haasteesta. Eli jokapäivä on täytynyt tehdä 300 toistoa 3 eri liikettä 3 kuukauden ajan. Ekat kaksi kuukautta meni hyvin, mutta viimeisenä kuukautena meinasi tuppaa unohtumaan kyseinen haaste. Pari kertaa havahduin nimittäin ennen nukkumaanmenoa tekemään pikku iltajumpan. Yhtenä päivänä unohdin kokonaan tehdä toistot, mutta olin kuitenkin sinä päivänä käynyt jo hiihtämässä, joten ei se ollut niin paha moka. Otin toistot kiinni sitten seuraavana päivänä. Oli mulla kyllä paljon sellaisia päiviä, että en todellakaan tehnyt niitä kaikista rankimpia liikkeitä vaan enimmäkseen hyppynaruhyppyjä. Käsinseisontapunneruksissa huomasi kyllä kehitystä tapahtuneen, eli jotain hyötyä tästä oli sentään. Mutta ihan kiva että se on nyt ohi, mitäs seuraavaksi?
Tulin viettämään hiihtolomaa tänne Pallaksen mökille Villen ollessa Rukalla laskemassa. Onneksi Ville ja auto tulee kuitenkin tänään illalla tänne mun seuraks. On mulla on ollut tässä menopelinä kahdet sukset ja moottorikelkka kaiken varalta, mutta kauppaan on liian pitkä matka ilman autoa. Yksin oli aika jännittävää viettää iltaa pilkkopimeässä ja kaikkia ääniä kuunnellen. Mun vilkas mielikuvitus lähti lentoon ja piti käydä pariin otteeseen varmistamassa että ovet on varmasti lukossa. Mutta selvisin, huh!
Aamulla oli pakkasta -28 ja odottelin että aurinko alkaa lämmittää ja menin hiihtämään vasta vähän myöhemmin. Luistelusuksilla ei ollut mitään asiaa laduille, joten ei auttanut kun ottaa pertsat alle. En olekaan hiihtänyt kun kerran perinteistä tänä talvena. Keli oli sen verran nihkeä, että piti muuttaa suunnitelmaa ja hiihtää vähän lyhyempi lenkki. Jotenkin myös tökki toi perinteisen hiihtäminen. On se luisteluhiihto vaan enemmän mun juttu. Katotaan mitä sitä huomenna sitten hiihtäis.
Meillä on koulussa menossa jakso, missä testataan liikunnallista kyvykkyyttä erilaisilla mittareilla ja testeillä. Päästiin leikkimään urheilijoiden testausasemalle, missä on vempaimia joka lähtöön. Siellä voi mitata mm. ponnitusvoimaa, tasapainoa, liikkuvuutta ja tietenkin kehonkoostumusta. InBody-kehonkoostumustestistä ilmenee mmm. kehon nestetasapaino, lihas-rasvadiagnoosi, kehon lihastasapaino ja peruselintoimintojen energian kulutus vuorokaudessa. Multa mitattiin kehonkoostumus viimeksi syksyllä ja nyt halusin ottaa vertailumittauksen edelliseen. Positiivista oli huomata, että kehitystä on tapahtunut, vaikka sitä ei itse huomaisikaan päällisinpuolin. Ainakin rasvaprosentti oli laskenut ja lihasmassa kasvanut, mutta silti paino pysynyt suht samana. Sopii mulle. En ole aikaisemmin ollut missään kehonkoostumusmittauksissa enkä juurikaan vaa’alla käynyt, joten siksi musta onkin tosi mielenkiintoista saada ihan numeraalista faktaa omasta kehosta. Ensi viikolla testit jatkuu ja tulossa on ainakin vanha kunnon sukkulajuoksutesti. Eli se piip-testi, mitä kouluissa paljon käytetään. Mä en tosin muista, että meillä olisi sitä ikinä ala- tai yläasteella testattu. Lupauduinkin sen vuoksi testiryhmään :). Viikko koulua vielä edessä ja sitten on taas loma, hiihtoloma!
